Dieettiä vai normaalia syömistä?

Ruoka on polttoainetta. Energiaa, jota elimistö tarvitsee ajatteluun, fyysiseen toimintakykyyn, immuunipuolustuksen ylläpitoon, elintoimintojen ylläpitämiseen. Syömistä pitäisi pitää vain yhtenä osana pakollisia tekoja, kuten vessassa käyntiä. Tuskin kukaan miettii kuinka monta kertaa on tänään käynyt pissalla, tai montako litraa sitä on oikein loristettu. Minkä takia syömisestä ja ravinnosta on tehty rakettitiedettä, pitää analysoida jokaista suupalaa ja miettiä miten paljon se sisältää energiaa, onko siinä tarpeeksi kaikkia ravintoarvoja ja kuinka monta kertaa päivässä sitä oikein pitäisi ja kannattaisi syödä jotta syö oikein. Uutiset ovat tulvillaan kaiken maailman dieettiä. Milloin tulee muotiin normaali syöminen?

Lähde

Itse olen koittanut muuttaa ajatusmaailmaa ruoan suhteen. Ei se kaada koko laihdutusurakkaa, jos syön nyt keksin kahvin kanssa, jos en ota kuin sen yhden keksin. Ennen ajattelin että ihan sama vaikka söisin koko paketin, kun dieetti on jo pilalla sen yhden syödyn keksin vuoksi. Ruokailuissa tärkeää on säännöllisyys, 3-4 tuntia on jo maksimiväli ruokailuilla. Jos menee pidemmäksi väli niin alkaa olla hirmuinen nälkä ja se johtaa taas ahmimiseen. Verensokerin lasku liian alas tekee myös mielen ärtyisäksi ja ärsyyntyneenä ainakin minä tahdon lohduttaa itseäni sellaisella ruoka-aineella, joka nostaa verensokerin taas nopeasti ylös, kuten herkuilla. Kierre syntyy helposti. 

Viime viikko meni syömisten osalta hyvin. Olen kirjannut syömiset varmuuden vuoksi ylös kalorilaskuriin. Yhteensä viikolle syntyi kalorivajetta 3000kcal, eikä nälkä vaivannut kovinkaan usein . Söin normaalia kotiruokaa kuten kinkkukiusausta, otin vain pienemmän annoksen, runsaasti kasviksia ja paljon vettä. Leipä on vielä heikkous, jos otan yhden palan, tulee helposti otettua lisää ja lisää.. plussana vielä leivänpäälliset. Isänpäiväviikonloppuna tuli suklaatakin syötyä. 

En minä pysty laihduttamaan millään dieetillä, 5:2 - dieetillä paastopäivinä olisi niin kova heikotus, etten varmaan edes vauvaa kykenisi sylissä pitämään pelkäämättä että pudotan sen. Koen matalan verensokerin heikotuksena, voimattomuuden tunteena, paleluna, ärtyisyytenä ja huonona olona. Ja ei, minulla ei ole diabetestä, vaan verensokerit ovat luonnostaan alhaiset ja joku paastopäivä saa ne vielä alhaisemmaksi. Toki jollain toisella voi toimia, en sitä kiellä. Minulle parhaiten sopii normaali kohtuullinen syöminen, säännölliset ateriavälit, ei turhia kieltoja. Näin jaksaa myös urheilla ja elää.